Toiset ihmiset ovat tahallaan ilkeitä. Ilkeitä sanoja, joilla ei oikesti ole mitään merkitystä. Ne vain sanovat ne sanomisen vuoksi. Ei niitä kiinnosta, onko se oikein vai väärin. Niistä on kiva nolata ihmisiä.

Kuvitelkaapa miltä seiskaluokkaisista tuntuu. Ne tulevat uuteen kouluun, jossa niitä ei oteta ystävällisesti vastaan vaan niitä nimitellään ja haukutaan. Seiskoille on sääntöjä; näin et saa tehdä, koska olet mokkeri. Ja kun menet kasilla, saat tehdä paljon enemmän. Ja kostoksi haukut uusia seiskoja, se on kierre josta ei pääse eroon.

Ehkä jotkut haukkuvat sen voimalla, että heistä itsestään välitettäisiin. He haluavat suosiota; Vau toi on kova, kun se uskaltaa haukkua tota. He eivät ymmärrä, kukaan ei ymmärrä.

Mesessä 17.

Jaksoin taas tulla kirjottamaan, pitkästä aikaa.

Neuloin eilisen ja tän päivän aikana yhen pikkulapsen sukan. Siitä tuli aika hirvee, mut eka sukka jonka oon tehny. Kaikki muut teki ala-asteella sukat tai lapaset, me ei tehty kumpiakaan. Me nyherrettiin patalappuja, reilua.

Mesessä 17.

Ihmisestä ei voi kiinnostua, jos ihminen on ruma. Itse en noin ajattele, mutta jotkut.. Jos ihmisen ulkonäössä on jotakin vikaa, ei sen kanssa kaveeraa ne tyypit. Niitä kiinostaa vain pinnallisuus, vahvuus ja heikkous.

Jos ihminen on kaunis, mutta käyttää rumia vaatteita, ei ihmisestä voi kiinnostua. Ei niiden mielestä. Ja jos ihmisellä on vähän liian iso takapuoli, ei sen kanssa voi kaveerata. Ehei, tärkeintä on ulkonäkö, vain se ratkaisee ystäväpiirin.

Kuulin erään henkilön henkilön niistä porukoista sanovan näin; "Hyi, sillä on tänään rumat vaatteet, mä en tykkää siitä enää."

Tästä haluan puhua.

Mesessä 22.

Sun silmät näki oikein, tääl on jopa kunnollinen ulkoasu. Se on komee. Vai mitä? Linkitän vaikka huomen mistä se on.

Meses onlinessa täl hetkellä 4.

Jep, otsikko kertoo aina niin hurjan paljon.

Kun erään henkilön blogia luin, ja siellä sanoi itse olevansa keskittymiskyvytön, herätti se paljon ajatuksia. Olen nimittäin itse ihan samanlainen. On hankala keskittyä pitkään yhtee asiaan kerrallaan ja pitkään. Kun vaikka vaihdan jonkun sivujeni ulkoasua, niin harvoin vaihdan kaikki kerralla, on siinä kuitenkin niin paljon hommaa, kun lähes 20 sivua vaihtaa. Ei ihan 20, mutta silti.

Kun koulussa yrittää jotain virkata (kyllä, olen jopa koulussa), se on niin ärsyttävää, kun jalat ja mieli haluaa tehdä aivan muuta. Puolituntia sujuu ihan hyvin, sitten alkaa kiemurtelua ja penkiltä alas valuminen. Yhden tunnin jälkeen jalat ei pysy paikoillaan ja käsiä särkee. Kahden tunnin jälkeen olo niin sieltä-jostain. Onneksi kahden tunnin välissä on edes lyhyt välitunti.

Jos kotona virkkaan/neulon ihan oma-aloitteisesti, ei se tuota minkäänlaista ongelmaa keskittymisen kanssa. Toisaalta, pidän paljon taukoja ja koko ajan on ympärillä elämää. Koulussa vaan istutaan ja jutellaan kaverin kanssa. Oikeastaan, luokallamme kaikki muut ovat hiljaa ja minä juttelen kaverini kanssa. Hiljaisuudessa on ärsyttävä tehdä yhtään mitään. Paitsi koneella on paljon mukavampaa istua hiljaa.

edit, paljon-on-mulla-sanottavaa.

Muuten, mesessä nyt onlinessä 18.