Kuvitelkaapa miltä seiskaluokkaisista tuntuu. Ne tulevat uuteen kouluun, jossa niitä ei oteta ystävällisesti vastaan vaan niitä nimitellään ja haukutaan. Seiskoille on sääntöjä; näin et saa tehdä, koska olet mokkeri. Ja kun menet kasilla, saat tehdä paljon enemmän. Ja kostoksi haukut uusia seiskoja, se on kierre josta ei pääse eroon.

Ehkä jotkut haukkuvat sen voimalla, että heistä itsestään välitettäisiin. He haluavat suosiota; Vau toi on kova, kun se uskaltaa haukkua tota. He eivät ymmärrä, kukaan ei ymmärrä.

Mesessä 17.

Neuloin eilisen ja tän päivän aikana yhen pikkulapsen sukan. Siitä tuli aika hirvee, mut eka sukka jonka oon tehny. Kaikki muut teki ala-asteella sukat tai lapaset, me ei tehty kumpiakaan. Me nyherrettiin patalappuja, reilua.

Mesessä 17.

Jos ihminen on kaunis, mutta käyttää rumia vaatteita, ei ihmisestä voi kiinnostua. Ei niiden mielestä. Ja jos ihmisellä on vähän liian iso takapuoli, ei sen kanssa voi kaveerata. Ehei, tärkeintä on ulkonäkö, vain se ratkaisee ystäväpiirin.

Kuulin erään henkilön henkilön niistä porukoista sanovan näin; "Hyi, sillä on tänään rumat vaatteet, mä en tykkää siitä enää."

Tästä haluan puhua.

Mesessä 22.

Meses onlinessa täl hetkellä 4.

Kun erään henkilön blogia luin, ja siellä sanoi itse olevansa keskittymiskyvytön, herätti se paljon ajatuksia. Olen nimittäin itse ihan samanlainen. On hankala keskittyä pitkään yhtee asiaan kerrallaan ja pitkään. Kun vaikka vaihdan jonkun sivujeni ulkoasua, niin harvoin vaihdan kaikki kerralla, on siinä kuitenkin niin paljon hommaa, kun lähes 20 sivua vaihtaa. Ei ihan 20, mutta silti.

Kun koulussa yrittää jotain virkata (kyllä, olen jopa koulussa), se on niin ärsyttävää, kun jalat ja mieli haluaa tehdä aivan muuta. Puolituntia sujuu ihan hyvin, sitten alkaa kiemurtelua ja penkiltä alas valuminen. Yhden tunnin jälkeen jalat ei pysy paikoillaan ja käsiä särkee. Kahden tunnin jälkeen olo niin sieltä-jostain. Onneksi kahden tunnin välissä on edes lyhyt välitunti.

Jos kotona virkkaan/neulon ihan oma-aloitteisesti, ei se tuota minkäänlaista ongelmaa keskittymisen kanssa. Toisaalta, pidän paljon taukoja ja koko ajan on ympärillä elämää. Koulussa vaan istutaan ja jutellaan kaverin kanssa. Oikeastaan, luokallamme kaikki muut ovat hiljaa ja minä juttelen kaverini kanssa. Hiljaisuudessa on ärsyttävä tehdä yhtään mitään. Paitsi koneella on paljon mukavampaa istua hiljaa.

edit, paljon-on-mulla-sanottavaa.

Muuten, mesessä nyt onlinessä 18.

Hah. Kesällä kukaan ei melkein koskaan ollut mesessä. Ei edes iltaisin. Ennätys oli varmaan 16, yleensä se painui melkein alle kymmenen. Nyt tällä hetkellä mesessäni on 21. Tosin, yksi osoitteista on omani, kolme on poissa ja kaksi varattu. Kesällä, Onlinessä 7 ja ainakin kaksi poissa.

Eikö kesällä kuitenkin ole enemmän aikaa olla koneella ja mesessä kuin nyt koulujen alkamisen jälkeen? Toisaalta, kesällä kukaan ei ole kotona ja ollaan mieluummin ulkona jne, mut silti. Näkee helposti, millon on loma ja millon on tavallista arkea.

Selitän jotain tosi tyhmää, tylsää ja kuivaa. Ketään ei kiinnosta, ehkä siitä johtuu sivujen vähäkäviämäärä. Mutta sydän hyppäs kurkkuun, kun näin että joku tosi love-ihana-parasihminen oli laittanu kommenttia. Näillä mennään, näillä tullaan menevään. Laittakaa sitä kommenttia, prkl. Tuun laittaa teilleki, uunot.

Nyt Onlinessa on 22, kolme sekuntia sitten 23!

Jos kertoisin nimimerkkien historiasta (mikä ei varmasti ketään kiinnosta). Siivi syntyi melko lähiaikoina, noin puolivuotta sitten. Oikea nimeni on Essi ja minua on aina naurattanut sanaluokka essiivi, joten nappasin siivin sieltä. Siivin taakse on niin helppo kätkeytyä, kukaan ei millään arvaa, että se on todellisuussa Essi.

Liena syntyi joskus ehkä vuosi sitten. Päätin vain taas piiloutua nimimerkin taakse ja sommittelin eräästä nimestä itselleni uuden nimimerkin. Lienaa en ollut käyttänyt pitkiin aikoihin, kunnes Molla Maijan perustettua päätin kaivaa sen jälleen haudasta.

Uusin näistä on eyssi. Se on ehkä kuukauden vanha, mutta hyvin rakas. Nimen vain tekaisin hyvin nopeasti rekistöröityessäni rakkausrunot.fi:n. Eyssi tuli nopeasti, hyvin nopeasti. Siitä ehkä selviää oikea nimeni, mutta ehkä niin on tarkoituskin.

Jos miettisin paljon vanhempia nimimerkkejäni, mieleeni tulisi vain kaksi; Essy^^ sekä Delfiini. Essy^^ nimimerkki oli minulle hirmuisen tärkeä ja minun oli todella vaikea lupua siitä. Mutta oli pakko, koska kyllästyin siihen totaalisesti. En edes muista, mistä Essy^^ tuli. Seikkailin sillä varmasti soodassa muutama vuosi sitten.

Delfiini taas on keksitty soodassa. Delfiini siksi, että pidin siihen aikaan todella paljon delfiineistä. En tiedä mistä tuo innostus tuli, mutta se ei tullut jäädäkseen vaan oli hyvin nopeasti ohi. Delfiini on varmasti yli kaksi vuotta vanha.

Ne, ketkä lukivat myös edellisen bloggaukseni, päivittelevät varmasti sitä, että ensin sanon, etten halua, että minut tunnistetaan, mutta sitten kerronkin kaikki nimimerkkini. Ei sillä niin väliä, sillä harva tietää yleensä vain yhden nimimerkin, jonka taakse ujous on kätkeytynyt.

Monesti asiat tulevat ja menevät. Kuten tuo vanha blogi. Jotenkin kirjoitukset siellä tuntuivat niin.. niin idioottimaisilta. Olen nyt vihdoin löytänyt tyylini, sen linjan, jonka haluan pitää. En olisi voinut enää kirjoittaa siihen hirveään blogiin. Ei siihen liittynyt mitään pahoja muistoja, päin vastoin. Sinne oli joskus kiva kirjoittaa. Muttei enää. Siksi oli pakko tehdä uusi, kuin pakotie. Pakenenko todellisuutta, enkö voisi kohdata niitä kirjoituksia? En, en halua edes lukea niitä. Ehkä paisuttelen tätä asiaa?

Jokaisella on oma tyyli kirjoittaa, ja minä hain uutta ja löysinkin sen. Jotkut kertovat, mitä päivänaikana on tapahtunut. Jotkut kertovat tunteistaan, miten ahdistaa. Jotkut kertovat omista mielipiteistään, rasismista. Jotkut taas kirjoittavat blogiin suurimpiakin salaisuuksia, eihän netin syövereissä kukaan häntä tunne. Niin minäkin haluaisin tehdä, kirjoittaa pahaa toisista, kehua toisen kauneutta ja kertoa ihastuksista. Mutta entä jos joku tuttu tunnistaa? Sitä ehkä pelkään kaikkein eniten, en halua tuttujen lukevan tätä, vaan haluan saada tuntemattomien ihmisten sydämet hypähtämään, lukiessaan minun blogiani.

Siksi se, joka eksyy tänne, ole kiltti ja ilmoita itsestäsi. Voin lukea sinun blogiasi, henkisiä ajatuksiasi tai kuulumisiasi. Se olisi mukavaa, eikö? Tutustutaan ja ollaan kavereita.